Lohi - Iin markkinoiden kauppatavara
Haminan kaupankäynti tapahtui satoja vuosia markkinoilla. Eri paikkakuntien markkinat ajoittuivat tavallisesti paikallisen suojelupyhimyksen tai muun vastaavan uskonnollisen päivän aikoihin. Iissä ajankohdan saneli tärkein kauppatavara. Haminan kaupankäynnin alkuajoista alkaen oli lohi tärkein tavara, mitä Iistä tultiin hakemaan. Paras lohensaantiaika on alkukesänä juhannuksen seutuna, joten markkinat pidettiin juhannuksesta heinäkuun puolelle.
1500-luvulta lähtien markkinapäivät määräsi peräti Ruotsin kuningas. Tällöinkin otettiin huomioon iiläisten toive. Näin markkinat pidettiin pääsääntöisesti kerran vuodessa lohensaantiaikaan. Joskus annettiin lupa järjestää markkinat syksyllä tai vuodenvaihteessa. Markkinat kestivät virallisesti viikosta kahteen, mutta saattoivat joskus venyä pitemmiksikin.
Kun tervakauppa alkoi saada tärkeää merkitystä Haminan markkinoilla, vakiintui alkukesä pitkäksi aikaa ainoaksi markkina-ajaksi, sillä tervalautat uitettiin jokivarresta Haminaan kevättulvan myötä. Ajankohta oli hyvä myös lohensaannin kannalta. Haminan markkinat olivat vilkkaimmillaan nimenomaan 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kun tervakauppa hiipui, siirtyivät markkinat syksyyn.
Haminan markkinoilla riitti väkeä
1800-luvun luvun loppupuolen markkinoille saattoi kertyä markkinaväkeä yli 2 000 henkeä, mikä oli melkoinen määrä noin 400 asukkaan Haminaan. Tervalauttojen kyydissä tuli Haminaan ylimaista muutakin markkinaväkeä, kuin tervaa myyvät talonpojat. Markkinapaikka oli Haminan länsipää aivan kirkon lähellä, niin sanotun Nuotanperän ja kirkon välillä. Suunnilleen samalla paikalla pidetään nykyisinkin Wanhan Haminan markkinat.
Markkinoiden ajaksi oululaiset kauppiaat, kuten esimerkiksi kelloseppä Pekuri vuokrasivat haminalaisilta myyntihuoneita ja asuivat itsekin jonkun haminalaisen vuokralaisena. Kauppakojuja pystytettiin Haminan katujen varsille rakennusten seinustoille.
Iin markkinat olivat laajalti kuuluisat, niin hyvässä kuin pahassakin. Markkinayleisön ohella markkinoilla oli posetiivaria, nuoralla tanssijaa, ampumatelttaa, karusellia ja monenlaista huvitusta, helppoheikkejä ja muita kauppiaita. Pidettiin markkinatansseja ja ilakoitiin monella luvallisella ja luvattomalla tavalla kaupanteon ohella.
Markkinat avattiin juhlallisesti rummutuksella ja virkavallan edustaja luki kuvernöörin julistuksen. Siihenpä se juhlallisuus jäikin. Markkinoilla vallitsi jonkinlainen ”villin lännen meininki”. Oli viinan salakauppaa ja siitä seurannutta juopottelua ja tappeluita. Niin villiä oli meno, että vuonna 1876 jouduttiin lukkarin puustellin yksi huone varustamaan kaltereilla ja muuttamaan putkaksi, johon hankalimmat markkinavieraat vietiin rauhoittumaan. Taskuvarkaille oli omat markkinansa humalaisessa väkijoukossa. Korttisakkeja istui koolla siellä täällä. Esiintyi irtolaisuutta, paritusta ja monenlaista muuta lieveilmiötä.
Oululaisessa Kaiku-lehdessäkin paheksuttiin Haminan markkinamenoa: ”Ylämaan kokematon poika ihmetteli kaupungin irstailijanaisen kepeää tanssia ja rietasta laulua”. – ”Siinä kun ylimaalainen ja haminalainen tälläs rommia ja viinaa päänsä täyteen, niin siitä vasta elämää syntyi”.
Haminan markkinat lopetettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa. Nykyään ne on herätetty henkiin pitämällä alkukesästä lohimarkkinat ja syksyllä Wanahan Haminan markkinat. – Palijolla väjellä, mutta toki rauhallisemmisa merkeisä ku ennenvanahaan.
Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.
Ii-instituutti liikelaitos/Liikunta- ja tapahtumapalvelut järjestävät Iin Wanhan Haminan markkinat aina syyskuun 1. viikonloppuna.