Suomen ensimmäinen höyrysaha

Aloitteen Suomen ensimmäisen höyrysahan, Kestilän höyrysahan perustamisesta Iijokisuulle teki v. 1852 oululainen liikemies J. G. Bergbom. Silloinen hallitus, Suomen Senaatti, hylkäsi anomuksen eikä ottanut sitä käsiteltäväksi, koska siitä puuttui kuvernöörin lausunto. Bergbom yritti seuraavana vuonna uudelleen, mutta nyt hän ei ollut enää yksin. Myös eräät toiset oululaiset porvarit hakivat höyrysahan rakentamislupaa Iijokisuulle. Maaherra tutki anomuksia kaksi vuotta. Hän toimitutti katselmuksen koko Iijokialueen metsävaroista ja ehdotti sitten, että molemmille anojille annettaisiin sahan perustamisoikeus ja 10 000 tukin sahauslupa. Senaatin virkaportaissa asia viipyi vielä vuosia. Yksi anojista, Hedman, ehti kuollakin, mutta poika tuli hänen tilalleen. Lopulta senaatti antoi molemmille luvan sahan perustamiseen 8000 tukin sahausoikeudella. Kun asia oli saanut myönteisen päätöksen, päättivät molempien sahojen suunnittelijat yhtyä. Senaatti hyväksyi tämän esityksen 14.5.1859. Tätä päivää pidetään Kestilän sahan perustamispäivänä. Perustamiskirjassa todetaan, että sahan nimeksi tulee Gestilä Ångsågverk. Kestilän sahan perustajat olivat siten J. G. Bergbom, J. W. Snellman, F. J. Franzen, J. S. Hedman ja F. Granberg. Jo ennen kuin senaatin hyväksymispäätös oli tullut, oli sahan rakennustyöt aloitettu. Piippu ja perustustyöt tehtiin v. 1858. Saha valmistui talvella 1860 ja viimeinen koesahaus toimitettiin 31.7.1860.

Kestilässä sahattiin päivittäin toista sataa tukkia, kuitenkin korkeintaan 150 kappaletta. Tukit olivat suuria, puolenkymmentä syltä pitkiä, latvamitta vähintään yhdeksän tuumaa, mutta 20-tuumaisetkaan eivät olleet harvinaisia. Lankkujen ja lautojen suorasahaus määrämittaiseksi tapahtui sahan ulkopuolella olevassa huoneessa lähellä rantaa. Sahatut ja justeeratut puut vietiin kesällä Pikku Simakkaan lautoilla eli kopukoilla ja talvella ajettiin hevosilla. Poikkisahaus toimitettiin tavallisella halkosahalla. Kaikki lahokohdat ja parkki poistettiin. Tavara oli siis ensiluokkaista. Sahan vuosittainen tuotanto on arvioitu 2000-3000 standardiksi. Vuonna 1881 saha muutettiin osakeyhtiöksi, joka myöhemmin teki konkurssin ja yhtiö joutui Bergbomin haltuun ja omistukseen. Yhtiö toimi itsenäisesti vuoteen 1911 asti, jolloin se joutui Ab Uleålle. Kestilän saha lopetti toimintansa v. 1908.
(Lähteet: J. F. Hiivala: Iijoen Vonkamies. Pohjoinen 1984, Raili Rytkönen: Suur-Iin Historia 1700-1870.)

Kestilän sahan piippu on edelleenkin pystyssä. Piipun kunnosta huolehtivat ja piippua ylläpitävät Iin kunta ja Suomen sahanomistajain yhdistys.