Iin kansakouluhistoria

Kansanopetuksen vanhoja muotoja

Piispa Gezeliuksen suunnittelemat lukukinkeri hyväksyttiin vuoden 1686 kirkkolaissa. Juhana Gezelius vanhemman henkilökohtainen vaikutus ulottui kaukaiseen Iihinkin, sillä hän oli käynyt tarkastusmatkalla 20.2.1666 Iin emäseurakunnassa. Tarkastuspöytäkirjassa mainitaan, että suuri joukko seurakuntalaisia oli poissa tilaisuudesta, mutta että mukana olleista useimmat olivat hyvin perehtyneitä kristinopin kappaleisiin. Joukossa oli hitaitakin ja heitä kehotettiin lukemaan hartaasti. Velvollisuutensa laiminlyönneitä voitiin tarkata, sillä seurakunnasssa pidettiin luetteloa siitä, miten talouskuntien jäsenet osasivat kristinopin kappaleet. Piispa määräsi lisäksi, että seurakunnassa oli pidettävä rippikirjaa, johon oli merkittävä ne, jotka osasivat lukea. (Viljo Nissilä, 1968; Iin kansakoulun historia, s. 8-9.)

1700-luvulle tultaessa oli tehty siksi paljon työtä kansanopetuksen hyväksi, että ulkolukutaito oli yleistä, joskin sisältälukutaito oli vielä puutteellista. Iin rovastintarkastuksessa v. 1707 todettiin, että kuulustelu tuotti suurta iloa, sillä seurakunnan jäsenet, etenkin nuoret, lukivat taitavasti ja osasivat vastata tehtyihin kysymyksiin. (Viljo Nissilä, 1968; Iin kansakoulun historia, s. 9.)

Iin ensimmäiseen säilyneeseen rippikirjaan 1700-14 ei ole merkitty lukutaitoa eikä seruraavassakaan ole vielä sisältälukusaraketta, mutta jo 1730-luvulta on täydellinen taulukko seurakuntalaisten taidoista: lukutaidottomia oli 0,6%, joskin suoraan osasi lukea vain puolet pitäjäläisistä. Vuoden 1785 merkintöjen mukaan 99,4% seurakuntalaisista oli lukutaitoisia. (Viljo Nissilä, 1968; Iin kansakoulun historia, s. 10-11.)

Tutkielmassaan Iin kansanopetusoloista 1700-luvulla Enne-Liisa Koivisto on osoittanut, miten kirjallisuuden harrastus lisääntyi iiläisissä kodeissa 1700-luvulla. Vuosisadan alkupuoliskolla oli taloista vain 8,6% sellaisia, joissa oli kirjoja, mutta 1790-luvulla jo 73,5%. 1800-luvulla kotien kirjat olivat järjestään uskonnollisia. Merkittävä oli Iin lainakirjaston perustaminen 2.12.1859, ja se olikin aluksi vilkkaassa käytössä. Kirjaston pienuus - 1870 siinä oli 170 nidettä - piti asiakkaiden lukumäärän kuitenkin vähäisenä. Maallista kirjallisuutta alkaa pirttien hyllyille ilmaantua vasta 1800-luvun lopulla, ja 1900-luvusta on tullut oikeia kirjallisuuden vuosista. (Viljo Nissilä, 1968; Iin kansakoulun historia, s. 12-13.)